Muistan kuinka vuonna 2019, kauniina aurinkoisena aamuna minulla oli vapaapäivä tunnetusta pizzeriasta Turun Haritussa.

Siihen aikaan toimin vielä Turun kaupungin lähihoitajana. Työskentelin vanhusten kanssa. Työ oli aivan huikeaa, sillä pidin työstä, jolla oli tarkoitus. Siihen aikaan kutsumustyöni oli auttaa vanhuksia. Urani näytti hyvin vakaalta, sillä minulla oli vakituinen työsopimus, oma työpuhelin ja -auto. Perheeni oli minusta todella ylpeä. Myös ystäväni sanoivat, että tein elämässäni oikean päätöksen lähdettyäni lähihoitajakouluun.

Koko prosessi on johtanut minut tilanteeseen, jossa nykyään olen. Kielen opettelu, ammatillinen kouluttautuminen, kuin myös työluvan saaminen ja työn toteuttaminen.

Ennen lähihoitajakoulua pidin siivoamisesta. Työskentelin tällöin yksityisessä siivousyrityksessä, joka tarjosi yleistä siivousta, toimistosiivousta ja ikkunanpesua. Olin aina valmiina kaikkiin työtehtäviin. Siivoaminen oli urani käännekohta, sillä pääsin työskentelemään oikeiden ammattilaisten kanssa. Asiakkaat olivat aina hyvin tyytyväisiä työni lopputulokseen.

Joka tapauksessa tiesin, että jonain päivänä avaisin tietokoneeni ja yrityksen rekisteröinti sivuston. Kysyin itseltäni, voisiko se olla jotain omaa? Päätin, että nyt on se hetki, kun perustan oman yrityksen.
Tämä oli viimeinen klikkaus kohti yrittäjyyttä.

Hakemus oli lähetetty ja maksut hyväksytty. Vielä hetki ja avaisin täysin uuden luvun elämässäni.

Sillä hetkellä ennennäkemätön ilo huokui sisälläni. Se oli ensimmäinen hyvä tunne tästä kaikesta.

Itselleni tunne, kun lähettää hakemuksen yrityksen perustamisesta on erittäin tärkeä.

Tämä on kuitenkin vasta alkua, sillä ymmärrän, että kaikki hieno on vasta edessäni.